Ekomaa Tarina

MAAILMAA PELASTAMAAN TEKNISIN KEINOIN

1989-1993

1994-1998

1998

1999

2000

1996-2016

Rakennusmies, autonkuljettaja, peltiseppä

Opiskelin nuorena miehenä Turun teknillisessä opistossa, minusta piti kehittyä tietotekniikkainsinööri 1989-1993. Ala ei tuntunut omalta vaikka olikin muotiala ja kovin arvostettukin. Alkoi olla motivaatiopuutetta ja niin opiskeluaika meni muuhun puuhasteluun kavereiden kanssa. Sitten lopulta piti hakea työpaikka ilman ammattikoulutusta. Työtehtävät vaihtelivat Puolimatkan rakennusapumiehestä huonekalukuljettajaksi ja sitten Suomen Puhallintehtaan kanavatyöntekijäksi – peltisepäksi.

Ympäristönsuojelun opintointoa

90-luvun lama ajoi iltalukioon. Vuonna 94 alkoi opinnot Hämeen Ammattikorkeakoulussa ympäristönsuojelun koulutusohjelmassa. 1998 valmistuin lopulta insinööriksi. Nyt opinnot kiinnostivat. Ehkä mukana oli hieman maailman pelastajahenkeäkin. Kuitenkin tekninen insinööriote ja näkökulma asioihin etsimällä ratkaisuja ongelmiin teknisin keinoin ja paremmilla menettelytavoilla. Nyt puhutaan ympäristönsuojelulaissa BAT ja BEP periaatteista. Ehkä nämä ei ollut opiskeluaikana näin selkeästi muotoiltu, mutta kyllä ne vaikuttivat ja ohjasivat ajattelua ratkaisukeskeiseen suuntaan. Opinnoissa oli puhtaan ympäristötekniikan ja ympäristölainsäädännön lisäksi paljon mukana myös yhdyskuntatekniikkaa. Suunniteltiin putkilinjoja ja katuja, hulevesien johtamista, kaavoitusta ja prosessitekniikkaa. Vierailimme paljon erilaisissa teollisuuslaitoksissa. Opintointoa riitti paljon yli vaaditun ja ylimääräisiä opintopisteitä kertyikin runsaasti. Jokin puute jäi harmittamaan vuosiksi, kuten melukurssin jatkokurssin peruuntuminen. Harmittaa vieläkin, opettajakin oli hyvä alallaan.

Ovelta ovelle työnhakuun

Valmistuttuani piti mennä takaisin Turkuun. Erehdyin kuitenkin luulemaan, ettei synnyinkaupungissani Lahdessa ollut alan töitä. Päätin käyttää yhden päivän kyselemässä töitä tietämistäni ympäristöalan yrityksistä. Ristolassa kysyttiin, että onko sovittu aika. Ei ollut, joten minut heitettiin ulos. Sitten menin PHJ:lle, jossa Tuula Honkanen otti vastaan, mutta työtä ei ollut tarjolla. Kiipesin yläkertaan samassa rakennuksessa, siinä keskustan Rauten korttelissa. Menin Viatekiin ja esitin, jos saisin tavata työhönotosta vastaavaa henkilöä. Minut ohjattiin erääseen huoneeseen, jossa paperipinojen ja -putkien takaa näkyi hiuspehko. Sihteeri keskeytti Riston töistään ja esitteli minut. Minut ohjattiin neuvotteluhuoneeseen ja keskusteluun osallistui myös Olli. Olin tullut oikeaan aikaan, minusta oltiin aidosti kiinnostuneita. Seuraavana päivänä sain puhelinsoiton ja minulle tarjottiin työtä kysymyksellä; ”voinko aloittaa heti maanantaina”. Näin siinä kävi, olin iloinen työstä, mutta Turkuun en päässyt takaisin. Sekin harmitti pitkään, muttei onneksi enää vaikka Turku onkin hieno kaupunki.

Pima-urani ensimmäinen työpäivä Viatekissa

Ensimmäisenä työpäivänä lähdin Harrin kanssa ottamaan pilaantuneen maaperän näytteitä Schauman Woodilta Heinolasta. Siitä alkoi pima-ura vuonna 1998. Näytteissä oli mukana paljon puuperäistä ainesta ja öljyanalyysissä näkyikin korkeita pitoisuuksia. Nyt piti selvittää analytiikkaa, ja rinnakkaisnäyte teetettiin eri laboratoriossa toisella menetelmällä. Ei yhtään öljyä. Arviot menivät uusiksi. Varsinainen öljypilaantunut alue ei tainnut olla kovin iso. En enää muista. Mutta tällaista oppia saatiin heti ensivaiheessa.

Vuosi 1999 opetti vanadiinin kautta taustapitoisuudet

Toinen tapaus oli Orimattilan kehräämöllä 1999. Alkuainepitoisuudet olivat koholla, ehkä vanadiini. Tutkittiin raskaan polttoöljyn tuhkan läjitysaluetta. Siinä toki oli vanadiinipitoisuudet korkeat ja alapuolisessa maassa myös. Mutta epäilyttävältä alkoi tuntua, kun savimassa esiintyi ohjearvon ylittävää pitoisuutta laajalla alueella. Nyt piti ottaa pari näytettä kauempaa. Näissäkin oli samaa koholla olevaa tasoa. Tästä opittiin nykyisin jo perusasiana tunnettu ja GTK:n julkisista rekistereistä löytyvät taustapitoisuudet. Ei näitä asioita oltu koulussa opetettu eikä kyllä paljon muutakaan käytännön tai Espoon toimiston Kimmon opettamaa asiaa. Kimmo on yksi Suomen pima-pioneereja. Ei meitä monta ollut silloin kun aloitin. Luen itseni siihen harvaan joukkoon, jotka tekivät pima-töitä jo viime vuosituhannella.

Olin porukan ensimmäinen ympäristöalalta

Viatek oli osa ruotsalaista Skandia Consulttia ja Suomen yhtiö oli SCC Viatek Oy. Lahden toimisto oli Geoston taustan omaava ja keskittynyt geo-teknikkaan ja mittauksiin. Olin siinä porukassa ensimmäinen ympäristöalalta. Alkuun tein myös maarakentamisen laadunvalvontaa, levykuormituskokeita, tiiviyskokeita Troxlerilla ja vesivolymetrilla, maalaboratoriossa kosteus- ja maalajimääritystä, kuiva- ja märkäseulontoja, areometrejä, Proctor-kokeita. Myös tärinäkatselmukset ja -mittaukset tulivat tutuksi.

Projektipäälliköksi ympäristövaatimusten tiukentuessa

Pikapuolin kuitenkin pilaantuneen maan projektit täyttivät koko työajan ja työkaverikseni otettiin toisia ympäristöalan ihmisiä. Tehtävä kenttä laajeni mm. kaatopaikkarakentamisen suunnitteluun ja laadunvalvontaan, vesinäytteiden ottoon ja velvoitetarkkailuun, ympäristölupahakemuksiin, maa-ainesten ottosuunnitteluun sorakuopilta. 2000-luvun alussa tehtiin paljon huoltoasemien pima-kunnostusta. Samassa yhteydessä uudistettiin jakeluasemarakenteet valtioneuvoston päätöksen mukaiseksi. Siinä oli putkisto- ja suojausrakenteiden suunnittelua ja myös toteutuksen valvontaa. Sain nimityksen projektipäälliköksi eli vastasin itsenäisesti projekteista. Jo varhaisessa vaiheessa olin valmistellut mm. tarjoukset, joten nimityksellä tavallaan vahvistettiin tosiasiallinen asema.

Pima-käsittelyjen kehityksen vuosikymmenet

Pima-asioissa kehitys on mennyt kahdessa vuosikymmenessä paljon eteenpäin. Kenttämittarit on kehittyneet ja yleistyneet. Alkuun oltiin valtaosin laboratoriomääritysten varassa. Tosin kaikille haitta-aineille ei ole vieläkään taloudellisesti käyttökelpoisia kenttämenetelmiä. Kuitenkin perusmääritykset ovat nykyisin rutiinia: öljyt, VOC:t, raskasmetallit. Kunnostusmenetelmät ovat pysyneet pitkälti entisellään. Yhä edelleen valtaosa puhdistetaan massanvaihdoin eli pilaantuneet maat kaivetaan ja toimitetaan luvanvaraiselle vastaanottopaikalle. Voimakkaasti pilaantuneiden maiden (ennen sanottiin saastuneiden) vastaanotto ja käsittely oli muinoin vain Ekokemin vastuulla. Nyt vastaanottopaikkoja on enemmän ja niissä käsittelytekniikat on kehittyneet. On mm. kompostointia, stabilointia, termistä käsittelyä, erikoisjätteen kaatopaikkoja. Maan pesu on jäänyt kokeilujen jälkeen pois. Huokosilmapuhdistusta ja muita in-Situ menetelmiä käytetään harvakseen. Käsittelyajat eivät monestikaan riitä tavoitteisiin ja menetelmiin liittyy erilaisia epävarmuustekijöitä. Kunnostusmenetelmien suhteen ollaan yhä samassa.

Arviointi nykyisin riskeihin perustuen

Suurempana muutoksena on ollut pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointi kohdekohtaisiin riskeihin perustuen. 20 vuotta sitten oli käytössä ohje- ja raja-arvo. Toinen oli asuinalueelle ja toinen teollisuusalueelle. Selkeätä! Nyt pitää tunnistaa altistuminen sekä kulkeutumis- ja leviämisreitit. Tältä pohjalta arvioidaan riskiperusteisesti pilaantuneisuus – ja puhdistustarve, joka voidaan määrittää laskennallisesti tai eri viitearvoihin perustuvina uusina tavoitearvoina. Tavoitteena on, että vain tarpeellinen tehdään. Uusilla asuinalueilla ollaan ehkä hieman varovaisempia.

Maailma ympärillämme muuttuu kaiken aikaa

Kaatopaikoilla on tapahtunut valtava muutos. Käytännössä vanhat on suljettu. Uusiakin on tarvittu muutamia ja niiden suojausrakenteet on pitkälle kehitettyjä. Jätteiden lajittelu on muuttunut ja poltto tullut voimakkaasti mukaan. Orgaanisen aineen sijoittaminen kaatopaikoille on kielletty. Kehitys kulkee kohti loppusijoituksen entistä pienempää määrää ja hyötykäyttöratkaisujen kehittymiseen. Betoni- ja tiilijätettä on aina käytetty maarakentamisessa. Hyötykäyttö on luvanvaraista, jotta riskisijoituksia ei tehtäisi ja viranomaisilla olisi tieto käyttökohteista. Maa-ainespuolella ei tulla toimeen pelkillä betoni- ja tiilijätteillä. Rakentamiseen tarvitaan myös valtavat määrät uusia kiviaineksia. Hämeen alueella 20 vuotta sitten käytettiin valtaosin harjusoraa ja siitä murskattuja soramurskeita. Kehitys on mennyt pääkaupunkiseudun kanssa samaan suuntaan ja nykyisin yhä enemmän käytetään kalliomurskeita. Maailma muuttuu ympärillä. Samalla tietenkin myös suunnittelijoiden ja konsulttien toimeksiannot. Kehitytään ja kehitellään asioita jatkuvasti. Tässä tulee taas samat BAT ja BEP periaatteet. Parempaa tekniikkaa ja parempia käytäntöjä.

Työ tanskalaisessa Rambollissa siivitti ajatuksia omasta yrityksestä

Työnantaja oli osa pörssiyhtiötä, joka noteerattiin Tukholman pörssissä. Tanskalainen Ramboll kiinnostui tästä SCC:stä ja hankki koko osakekannan. Niin työnantajaksi tuli Ramboll Finland Oy. Nyt siis yrityksen tuotto menee Ruotsin sijasta Tanskaan, huonoa ruotsia puhuville skandinaaveille. Moni asia vaikuttaa yrittäjäajatusten syntymiseen. Ehkä osatekijä on tuo ulkomaalaisomistus. Haluaisi nähdä suomalaisten työn hyödyttävän täysimääräisesti suomalaisia. Toisaalta toimiminen projektipäällikkönä melko itsenäisesti omien monipuolisten projektien kanssa myös herätti monesti ajatuksen, että tämä ei paljon poikkea siitä, että olisi oma yritys. Yrittäjätaustaa on myös suvussa, ehkä se on jokin luonteenpiirre… Olin jo ajatellut yrityksen nimeksi Insinööritoimisto Ekomaata, kun piti allekirjoittaa uusi työsopimus. Silloin piti selvittää, mitä tarkoittaa sopimuksen kilpailukielto ja yrityksen valmistelun kielto. Ei kieltänyt suunnittelua, joten allekirjoitin. Ramboll kasvoi Suomessa kovasti ostamalla myös suomalaisia yrityksiä. Tavoitteena oli käsittääkseni hallitsevan aseman saavuttaminen, jolloin hinnoittelukin on vapaampaa – eli tuotto on parempi. Yksi ostos oli hollolalainen Insinööritoimisto Ristola. Tieto herätti Aniankadulla, Lahden toimistolla lähinnä ikäviä tunnelmia. Meillä oli mukava ja lämminhenkinen 15-20 hengen työyhteisö. Hollolassa tiedettiin olevan noin 100 henkeä. Arveltiin, että suuria muutoksia on tulossa. Useita suunnittelijoita irtisanoutui ja vaihtoi työpaikkaa. Organisaatio muuttui. Saatiin jokin takaraja, jolloin on muutettava Hollolaan. Ajattelin silloin, että tämä on myös mahdollisuus. Lähdetään kokeilemaan, jos uudessa porukassa saa jotakin – esim. oppii uutta, niin sehän on hyvä. Ympäristöhenkilöstö muutti sitten etuajassa ja sulauduttiin porukkaan. Projektit jatkuivat ennallaan. Tai tosiasiassa isommassa organisaatiossa pitää keskittyä enemmän yhden asian taakse. Toimiala kapeni hiljalleen, uudet projektit ohjautuivat esimiesten kautta enemmän tällaisille yhden asian osaajille. Tuttujen asiakkaiden kanssa yhteistyö jatkui ennallaan. Osasivat soittaa suoraan minulle. Organisaatiomuutos ei kuitenkaan tuntunut antavan vaan ottavan. Pikkuhiljaa kypsyi ajatus siihen suuntaan että on parempi irrottautua tästä kuviosta ja alkaa rakentaa uutta. Irtisanouduin. Saman päätöksen tekivät useat muutkin Aniankadun projektipäälliköt ja suunnittelijat. Muut vaihtoivat uuteen työpaikkaan.

Insinööritoimisto Ekomaa Oy syntyi 1.3.2010

Yritys tarjoaa kokemuksen tuomalla varmuudella palveluja ympäristö- ja yhdyskuntatekniikan alalle. Erityisaloja ovat pilaantuneet maat, ympäristölupahakemukset, maa-aineslupahakemukset, vesitarkkailu, betonijätteen hyötykäyttö. Yritystoiminta lähti hyvin käyntiin tuttujen asiakkaiden kanssa ja vuosien saatossa asiakaskunta on laajentunut. Yhä edelleen on laadukas palvelu tärkeintä, tavoitteena on luoda pitkäaikaisia asiakassuhteita. Tämä on paljon toteutunut ja se antaa molemmille osapuolille suuren edun. Heti tiedetään mistä on kysymys, useissa tapauksissa tätä kirjoittaessa yhteistyö on jatkunut jo lähes 20 vuotta. Parasta palautetta on, kun asiakkaat suosittelevat Ekomaata toisille. Näin suurin osa toimeksiannoista on saatukin.

Tervetuloa töihin Ekomaalle

Työtä on paljon ja työväkeä vähän. Niinpä Ekomaankin on pitänyt rekrytoida lisäväkeä. Tervetuloa joukkoon. Jatketaan samalla palveluasenteella tavoitteena auttaa asiakkaita mahdollisimman hyvin. Ekomaa on siten uudenajan yritys, että etätyön teko on helppoa, toimistossa pyritään pitkälti paperittomuuteen. Esitän tässä samalla kutsun tulla Ekomaa -asiantuntijaksi. Tarvitsemme ajoittain sellaisten erityisalojen asiantuntijoita, joita ei ole meidän vakinaisessa palveluksessa. Jos sinua tai kolleegaasi kiinnostaa satunnainen lisätyö, kerro itsestäsi ja mahdollisuuksistasi. Siitä voi kehittyä myös tiiviimpi työsuhde.

Ympyrä sulkeutuu

Taas eräs ympyrä sulkeutuu, kun syksyllä 2016 Aniankadun entinen työpaikkarakennus on purettu. Tiloissa alkuun toiminut konepaja oli pilannut maaperää. Ekomaa hoitaa pilaantuneisuustutkimukset ja kunnostuksen valvonnan. Salpausselän Rakentajat rakentavat alueelle kaksi uutta kerrostaloa. Toivon, että itse saan tehdä yhteistyötä niin uusien kuin entisten asiakkaiden kanssa ainakin vielä seuraavat 20 vuotta ja yritykseni hamaan tulevaisuuteen saakka.
Orimattilassa 1.11.2016

Insinööritoimisto Ekomaa Oy
Ari Blom, toimitusjohtaja, omistaja
Insinööri AMK, ympäristötekniikka
puh. 040 586 1153
ari.blom@ekomaaoy.fi
www.ekomaaoy.fi

Designed & developed by Sektori